ORJAT ROOMALAISESSA PERHEESSÄ
30.1.2009
Marja-Leena Hänninen
Orjuuden yleinen kehitys Roomassa
Orjia jo varhaisessa Roomassa, mutta vähäisessä määrin
Rooman kansalaisen velkaorjuus mahdollista 326 eaa. saakka
Valloitussodat 200–100-luvuilla eaa. mahdollistivat orjatalouden kasvun
Orjien määrä viisinkertaistui 225–42 eaa.
Suurtilat yleistyivät
Orjatalouden kukoistus päättyi 100-luvulla jaa.

Orjia sotavangeista ja valloitettujen alueiden asukkaista

Orjien saatavuus
Sodankäynti
Kaupankäynti; orjamarkkinat
Luonnollinen lisääntyminen
Löytölapset

Orjat maataloudessa
Käyttöä erityisesti suurtiloilla
Suurtiloilla tarkka hierarkia
Vilicus tilanhoitajaorja; vilica taloudenhoitaja
Peltotyöt
Paimenet

Orjat kaupunkitalouksissa
Työpajat, puodit
Varakkaissa talouksissa erikoistunutta henkilökuntaa isäntäväkeä palvelemassa
Keisariperheen orjat

Gladiaattorinkin yhteisö familia

Orjan asema
Ei henkilökohtaista vapautta
Ei oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen
Ei lain tunnustamia sukulaisia tai perhesiteitä; ei oikeutta avioitua
Orjan vahingoittaminen omaisuusrikos
Orjalla perheessä kuitenkin oma rahasto, peculium
Vicarius: orjan omistama orja

Cato maior: De agri cultura
”Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja (suom. Paavo Castrén)
”…isäntä myyköön vanhat työkalut, vanhat ja sairaat orjat ja kaiken muun hyödyttömän.”

Kapinoivatko orjat?
Orjakapinoita tasavallan ajan lopulla; Spartacus
Orjat keskenään hyvin erilaisessa asemassa
Yhteydenpidon vaikeus

Lahjakkaan orjan elämänkaari: Marcus Tullius Tiro
Syntyi Ciceroiden perheen orjana n. 103 eaa.
Ciceron henkilökohtainen sihteeri ja avustaja
Vapaus n. 53 eaa: jatkoi Ciceron palveluksessa
Kuoli n. 4 eaa.

Orjalapset perheessä
Orjan lapsi aina orja ja isäntänsä omaisuutta
Erotettiin usein heti äidistään ja kasvatettiin erillään tai myytiin
6-vuotiaasta tuottavaa työvoimaa
Hyväosainen orjalapsi: verna, alumnus, delicius