Kirjoittanut mlhanninen | 19 tammikuun, 2012

Naisen elämä antiikin Kreikassa ja Roomassa
Marja-Leena Hänninen/ kevät 2012

17.1.    Miten antiikin naisia voi tutkia: lähteiden rajoitukset ja tulkinnan ongelmat. Miten naisen asema antiikissa määrittyi? Voidaanko puhua yhtenäisestä naisen asemasta? Kysymys matriarkaatista. Oletetut esimerkit matriarkaatista: minolaisen kauden Kreeta, etruskit.

19.1.    Perheinstituutio klassisen kauden Kreikassa (Ateena ja Sparta); muutokset naisen asemassa hellenistisellä kaudella. Kreikan klassiset draamat ja perheen tärkeys.

24.1.    Perheinstituutio tasavallan ajan Roomassa; naisen oikeudellinen asema.

26.1.    Perheinstituution ja naisen oikeudellisen aseman kehitys keisarikauden Roomassa. Myöhäisantiikki ja kristinuskon vaikutus.

31.1.    Antiikin ajan käsityksiä naisen ruumiista. Seksuaalisuus.

2.2.    Naisten ja miesten työt. Perinteiset naisten ammatit. Naiset ja orjuus. Naiset työ- ja liike-elämässä keisarikauden Roomassa.

7.2.    Naiset kulttuurin tuottajina antiikissa. Naiskirjailijat.

9.2.    Naiset ja politiikka antiikissa. Mahdollisuudet yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

14.2.    Naiset ja uskonto antiikissa: yleistä.  Naiset julkisessa kulttitoiminnassa Kreikassa: naisten kultit, papittaret, juhlat.

16.2.    Naiset roomalaisessa uskonnossa: säännölliset ja poikkeusriitit. Papittaret. Naisten kultit.

21.2.    Kysymys naisten kulttiyhteisöistä. Naiset epävirallisissa ja vainotuissa kulteissa: vastakulttuuri.

23.2.     Naiset ja kristinusko. Myöhäisantiikin uskonnollinen maailma.

28.2.    Tentti

Advertisement

Luentosarjan ohjelma

18.1. Johdanto
25.1. Roomalaiset ja muut Italian kansat, erityisesti etruskit
1.2. Roomalaiset ja kreikkalaiset
8.2. Roomalaiset ja Pohjois-Afrikka (Karthago ja Egypti)
15.2. Roomalaiset ja Alppien pohjoispuolen kansat (keltit ja germaanit)
22.2. Roomalaiset ja monoteististen uskontojen harjoittajat (juutalaiset ja kristityt)

Kirjoittanut mlhanninen | 25 helmikuun, 2009

Luento 25.2.2009

PERHE KRISTILLISTYVÄSSÄ ROOMASSA

Constitutio Antoniniana
-Keisari Caracallan edikti v. 212 jaa.
-Kaikista valtakunnan vapaista asukkaista tuli Rooman kansalaisia
-Roomalainen oikeus koski kaikkia valtakunnan asukkaita

Myöhäisantiikin sosiaalinen ja poliittinen kehitys
-Sotilaskeisarien aika 235–284 poliittisesti sekasortoista
-200-luku taloudellista lama-aikaa
-Diocletianus (keisarina 284–305) palautti järjestyksen
-300-luvulla uusi nousukausi
-Sosiaaliset erot jyrkkenivät
-Keisarivallan ote alamaisista tiukempi: dominaatti

Kristinusko vainotusta sallituksi uskonnoksi
-Keisari Konstantinus laillisti kristinuskon harjoittamisen: Milanon edikti 313
-300-luvun alussa kristittyjä väestöstä n. 10 %
-Keisari Theodosius teki kristinuskosta ainoan sallitun uskonnon

Perhekäytäntöjen muutoksia 300-luvulla
-Paljon jatkuvuutta
-Morsiamenryöstöt ongelmaksi: laki niiden ehkäisemiseksi 320-l.
-Poikien ja tytärten emancipatio: isä vapautti vielä eläessään lapset vallastaan
Patria potestas ymmärrettiin alaikäisiä koskevaksi
-Huomenlahjat häiden yhteydessä
-Avioerosäädökset tiukentuivat

Muutoksia naisen asemassa
-Äidinpuoleisten sukujuurien arvostus kasvoi
-Äidin yhteys lapsiin vahvistui lainsäädännössä: avioero, perimys
Tutela menetti kokonaan merkityksensä

Kristinuskon varhaisvaihe
-Kristityt yhteisöt kokoontuivat pitkään jäsenten kodeissa
-Voimakas ryhmäidentiteetti
-Vainot pikemminkin satunnaisia kuin jatkuvia

Marttyyrit: legendoja ja propagandaa
PASSIO PERPETUAE
-Marttyyrikuolema 203 jaa. Karthagossa
-Omaelämäkertä vankila-ajan näyistä
-Perpetua naimisissa, sylivauvan äiti
-Usko aiheuttaa perhekonfliktin

Asketismi ja perhe
-Luostarilaitos alkoi kehittyä 300-l.
-Varakkaiden naisten lahjoitukset herättivät huolta
-Naimattomuus ja selibaatti uutta
-Perheet saattoivat myös hyötyä askeetiksi ryhtyneestä jäsenestään

Kirkko ja seksuaalisuus
-Seksi sallittua vain avioliitossa lasten saamiseksi
-Askeesi avioliittoa arvostetumpi vaihtoehto
-Neitsyyden ylistys
-Kristillinen yhteisö perheen korvaajana

IHANTEET JA KÄYTÄNTÖ
-Kirkkokin arvosti avioliittoa ja perhettä
-Avioliiton pyhyys: kielteinen suhtautuminen avioeroon
-Naimattomuudesta kuitenkin tullut sosiaalisesti hyväksyttävä vaihtoehto

Kirjoittanut mlhanninen | 20 helmikuun, 2009

Luento 20.2.2009

ROOMAN KEISAREIDEN PERHEPOLITIIKKA
20.2.2009

Augustus, pater patriae
-Rooman yksinvaltias 27 eaa.–14 jaa.
-Senaatilta kunnianimi pater patriae 2 eaa.
-Uudisti hallintoa, uskontoa, lakeja
-Halusi kohentaa myös kansalaisten moraalia
”Aurea aetas”
Perhe ja lapset myös taiteeseen

Augustuksen perhelait
Lex Iulia de maritandis ordinibus 18 eaa.
Lex Iulia de adulteriis coercendis 17 eaa.
Lex Papia Poppaea 9 jaa. (uudistettu Lex Iulia)
Ius trium liberorum
Aviorikoksesta julkinen
-Aiemmin aviorikokset käsitelty perheiden sisällä, nyt yleisen kannevallan alle
-Augustus karkotti oman tyttärensä Iulian aviorikoksen ja säädyttömän elämäntyylin vuoksi Roomasta
Trajanus

-keisarina 98–117
-Rooman valtakunta laajimmillaan Trajanuksen kuollessa
-Hyvissä väleissä Rooman ylimystöön
-Vakiinnutti Nervan perustaman alimenta -järjestelmän, jolla tuettiin köyhiä lapsiperheitä

Keisari hyvinvoinnin ja vaurauden takaajana

Alimenta käytännössä
-Dokumentteja löydetty mm. Veleiasta ja Beneventosta
-Lainajärjestelmä, jossa korkotuotto jaettiin köyhien lasten elatukseen
-Perheet saivat avustusta vain yhtä lasta varten
Alimenta-järjestelmä voimassa n. 200 vuotta
-Tunnetaan 53 Italian kaupungista
Praefecti alimentorum valvoivat
-Koski vain Italiaa

Muunnelmia alimentasta
Puellae Faustinianae
-Antoninus Pius ja Marcus Aurelius tekivät vaimojensa Faustina vanhemman ja nuoremman kuoleman jälkeen lahjoituksia näiden muistoksi
-kohteena köyhät orpotytöt

Perhe ja avioliitto keisarikauden laeissa
-Lait kavensivat perinteistä isänvaltaa
-Lait suojasivat lapsia, naisia ja orjia
-Augustuksen säätämiä lakeja täydennettiin, selvennettiin ja tulkittiin
-Valtio puuttui aiemmin yksityisenä pidettyyn perhe-elämään
-Rangaistukset aviorikoksesta kovenivat
-Jonkinlaista sosiaalihuoltoa kehitettiin

Kirjoittanut mlhanninen | 18 helmikuun, 2009

Luento 18.2.2009

EPÄVIRALLISET PERHEET
18.2.2009

KONKUBINAATTI
-Avioliitto, joka ei ollut laillisesti pätevä
-Parisuhde, jossa puolisot sosiaaliselta statukseltaan kaukana toisistaan
-Usein sellainen parisuhde, jossa toinen puoliso vapaasyntyinen tai vapautettu, toinen puoliso orja (tai vapautettu)
-Lapsilla ei ollut perintöoikeutta
-Suhteen päättyessä vaimo ei voinut vaatia myötäjäisiä takaisin

ORJIEN PERHEET
-Lain mukaan orjilla ei ollut sukujuuria eikä mahdollisuutta avioliittoon – entä käytännössä?
-Orjien perhesuhteita usein vaikea määrittää
-Orjapuoliso = contubernalis

ORJIEN LAPSET

-Orjuudessa syntyneet lapset kuuluivat orjan omistajalle
-Lapset voitiin erottaa pieninä äidistään ja myydä eteenpäin
-Orjalapset voitiin myös kasvattaa ja kouluttaa kotona

SOTILAAT ERITYISRYHMÄNÄ
-Augustuksen ajasta vuoteen 197 jaa. legioonissa palvelevat sotilaat eivät saaneet avioitua
-Jos naimisissa oleva mies astui palvelukseen, hänen avioliittonsa katsotiin rauenneeksi
-Käytännössä sotilailla myös pysyviä parisuhteita ja niistä lapsia

SOTILASPERHEIDEN HAASTEET
-Jos sotilas kuoli palvelusaikanaan, lapsilla ei ollut oikeutta perintöön eikä puoliso voinut vaatia myötäjäisiä takaisin
-Monet keisarit antoivat myönnytyksiä sotilaille, koska olivat riippuvaisia armeijan tuesta ja suosiosta
-Tapana myöntää palveluksesta vapautuville sotilaille kansalaisuus ja oikeus avioitua

Esimerkki: Decurio Reburrus vapautuu palveluksesta
-Löyöpaikka: Malpas, Cheshire
-Ajoitus: n. 103 jaa.
-Keisari Trajanus myöntää Reburrukselle kansalaisuuden ja oikeuden avioitua

Sotilaiden perheet roomalaisessa Britanniassa
-Kuvassa Flavia Augustina perheineen Yorkista
-Sotilaat löysivät usein puolison palveluspaikkansa ympäristöstä
-Epäviralliset perheet seurasivat sotilaita
-Sotilailla myös omia orjia
-Kirje orjalta orjalle, Severukselta Candidukselle, joka prefekti Genialiksen orja; kyse Saturnalia-juhlan valmisteluista

VINDOLANDA
-Vindolandan asukkaiden kirjeenvaihto
-Puiset kirjoituslevyt
-Tunnetuin henkilö Flavius Cerialis
– Claudia Severan Cerialiksen vaimolle Lepidinalle lähettämä kutsu syntymäpäivilleen

Kirjoittanut mlhanninen | 16 helmikuun, 2009

Luento 13.2.2009

VAPAUTETUT JA HEIDÄN PERHEENSÄ

Miksi orjia vapautettiin?
Orjan ylläpito oli kallista: taloudessa ei kannattanut pitää liikaa orjia.
Eniten käyttöä nuorille orjille: vanhempia voitiin vapauttaa.
Vapautetut orjat klientteinä olivat hyödyllisiä.
Vapauttaminen saattoi olla isännän henkilökohtainen suosionosoitus.
Ammattitaitoisilla kaupunkiorjilla parhaat mahdollisuudet vapautua.

Miten orja vapautettiin?
Manumissio: orjan vapauttaminen isännän vielä eläessä.
Fideicommisum: orjan vapauttaminen testamenttisäädöksellä.
Orja saattoi ostaa itsensä tai omaisensa vapaiksi.

Vapautettujen asema

Rajoitetut oikeudet:
Ei oikeutta korkeimpiin virkoihin
Ei oikeutta avioitua senaattorisäätyisten kanssa
Uskonnon kautta mahdollisuuksia näkyä julkisuudessa

Vapaasyntyisten ennakkoluulot
Esimerkki: Petronius (k. 66 jaa.), Satyricon – Trimalchion pidot
Petroniuksen vapautetut tyylittömiä uusrikkaita nousukkaita

Vapautetut Rooman talouselämässä
Usein kauppiaina ja käsityöläisinä
Rakennustoiminta, esim. urakoitsija Q. Haterius Tychius
Elintarvikkeet
Kauneudenhoito
Viihdytysala, kapakat
Leipuri Eurysaces

Keisarin vapautetut eritysasemassa

Vapaus, kansalaisuus ja oma perhe

Työ yhdistävänä tekijänä

Vapautetut ja uskonto:
Suosivat usein ei-roomalaisia kultteja, esim. Isis
Virallisia kulttitehtäviä ja pappisvirkoja keisarikultin piirissä

Lucius Atilius Artemas, Claudia Apphemas ja Titus Flavius Trophimas

Kirjoittanut mlhanninen | 11 helmikuun, 2009

Luento 11.2.2009: Avioerot ja perheriidat antiikin Roomassa

Avioerot ja perheriidat antiikin Roomassa
11.2.2009

Avioero
Roomassa avioliitot päättyivät useimmiten toisen puolison kuolemaan, ei avioeroon.
Alun perin vain mies saattoi tehdä aloitteen avioerosta ja vain vakavasta syystä.
Avioerossa miehen piti palauttaa vaimolle myötäjäiset.
Lapset jäivät aina isälle.
Tuas res tibi habeto!”
Ciceron ja Terentian avioero
Lähteet: mm. Ciceron omat kirjeet, Plutarkhoksen elämäkerta.
Ajoitus 47/ 46 eaa.
Cicero syytti vaimoaan omaisuutensa varastamisesta.

Augustus ja Livia

Cato Uticensis, Hortensius ja Marcia
Apuleius: Apologia 158 jaa.
Pohjoisafrikkalainen filosofi ja kirjailija.
Avioitui itseään huomattavasti vanhemman varakkaan lesken kanssa.
Pudentillan sukulaiset avioliittoa vastaan.
Herodes Atticus (n. 101–177 jaa.)
Kreikkalainen retoriikan opettaja ja filosofi; ns. Toisen sofistiikan edustaja.
Aikansa rikkain yksityishenkilö.
Hyvät suhteet keisarihoviin.
Huomattava rakennustoiminta.
Herodes Atticus ja Appia Annia Regilla
Appia Annia Regilla Atilia Caucidia Tertulla n. 125–160: ylhäistä ja varakasta sukua, yhteys keisariperheeseen (Faustina vanhempi ja nuorempi).
Avioliitto n. 140 jaa.
Perhe muutti Kreikkaan 143 jaa.
Avioliitosta syntyi viisi lasta.
Regilla kuoli pahoinpitelyn seurauksena ollessaan 8. kuulla raskaana.

Herodeksen kotitalous Kreikassa
Omat lapset: Elpinike, Athenais, Bradua, Regillus
Omat ja Regillan orjat
kasvattipojat,joista läheisin Polydeukion
Adoptiopoika Lucius Vibullius
Vapautettu Alkimedon perheineen

Avioliiton mahdollisia jännitteitä:
Mies Rooman provinssista, vaimo valloittajakansan ylhäisimmistä piireistä
Varallisuuden käyttö
Vaimon asema erilainen Kreikassa ja Roomassa; erilaiset odotukset ja normit
Lasten kasvatus
Kasvattipoikien asema pariskunnan yhteisten lasten kilpailijoina
Kieli- ja kulttuurierot

Regillan kuolema
Regillan veli Bradua nosti Herodesta vastaan murhasyytteen.
Marcus Aureliuksen väliintulo pelasti Herodeksen.
Alkimedon todettiin syylliseksi, mutta häntä ei rangaistu.
Regillan muisto

Kirjoittanut mlhanninen | 6 helmikuun, 2009

Luento 6.2.2009

PERHEIDEN VERKOSTOITUMINEN ANTIIKIN ROOMASSA

”Perhestrategiat” – mitä tarkoittaa?
Keinoja, joilla perhe turvaa jatkuvuutensa, nimensä säilymisen sekä taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen asemansa
Keinoja, joilla perhe parantaa asemiaan
Roomassa tärkeää liittoutuminen/ verkostoituminen muiden perheiden kanssa
Keinoja avioliitot, adoptiot, ystävyys- ja klienttisuhteet

Patronus – Cliens-suhteet
Alun perin plebeijien ja patriisien välillä: etuoikeutetumpi auttoi huonommassa asemassa olevaa
Myöhemmin myös vapaasyntyisten ja heidän vapautettujen orjiensa välillä
Patronus neuvoi, suojasi, auttoi esim. oikeus- ja liikeasioissa
Klientti osoitti kunnioitusta ja tukea; ei saanut todistaa oikeudessa patronustaan vastaan
Fides ja pietas

Cornelii Scipiones

Scipioiden suurimmat tähdet:
Scipio Africanus vanhempi voitti Hannibalin II puunilaissodassa
Scipio Aemilianus = Scipio Africanus nuorempi III puunilaissodan sankari

Homo novus
Esim. Cato vanhempi ja Cicero
Mies, joka kohosi poliittiseen eliittiin vanhan ylimystön ulkopuolelta
Sukunsa ensimmäinen konsuli ja senaatin jäsen
Tarvitsi jonkun vanhan eliittiperheen tukea

Scipioiden avioliitot:
Maineeltaan ja statukseltaan samanarvoisten sukujen kanssa
Etäisten sukuhaarojen kanssa
Huomattavimpien plebeijiperheiden kanssa

Cornelia Africani Gracchorum
Tiberius ja Gaius Gracchus

Kirjoittanut mlhanninen | 4 helmikuun, 2009

Luento 4.2.2009

Roomalainen perhe uskonnollisena yhteisönä
4.2.2009
Marja-Leena Hänninen

Esi-isien kultti:
Imagines maiorum
Nimen/ muiston
säilyminen
Haudoista
huolehtiminen

Vainajien juhlat:
Parentalia, Caristia, Rosalia, Lemuria

Kotijumalat:
Lararium
Penates, Lares
Vesta ja Janus
Genius
Aeneas uhraa kotijumalilleen (kuva Augustuksen rauhanalttarissa)

Penaatit ja Laarit

Paterfamilias ja Genius

Perhe ja vuodenkierto

Perheissä vuosittain huomioituja juhlia:
Compitalia

Vainajien juhlat

Kylvökauden juhlat

Sadonkorjuujuhlat, viinijuhlat

Matronalia

Dianan juhla

Saturnalia

Votiivilahjat perheenjäsenten terveyden ja menestyksen puolesta

Syntymä

Lapsille tärkeitä juhlia:
Dies lustricus
Liberalia: toga virilis

Häät

Hautajaiset

Ikuinen muisto

Kirjoittanut mlhanninen | 4 helmikuun, 2009

Roomalainen perhe: bibliografiaa luentojen tueksi

Roomalaisen perheen vuosisadat
Marja-Leena Hänninen

Referoitaviksi sopivia artikkeleita:

Arjava, Antti, ‘Paternal Power in Late Antiquity.’ JRS 88 (1998), 147-165.
Bernstein, N. W., ‘Mourning the Puer Delicatus: Status inconsistency and the ethical value of
fostering in Statius, Silvae 2.1.’ American Journal of Philology 126 (2005), 257-280.
Bradley, K.R., ‘The sentimental education of the Roman child: the role of pet-keeping.’
Latomus 57 (1998), 523-557.
Cantarella, E., ‘Fathers and Sons in Rome.’ Classical World 96:3 (2003), 281-298.
Dasen, V., ‘Amulettes d’enfants dans le monde grec et romain.’ Latomus 62 (2003), 275-289.
Dasen, V., ‘Blessing or portent? Multiple births in ancient Rome’, in Mustakallio et al. 2005,
61-73.
Dixon, S., ‘The Circulation of Children in Roman Society’, in Corbier 2000, 217-230.
Evans Grubbs, J., ‘Children and Divorce in Roman Law’, in Mustakallio et al. 2005, 33-47.
Gardner, J.F., ‘Status, sentiment and strategy in Roman adoption,’, in Corbier 2000, 63-80.
Hillner, J., ‘Domus, family, and inheritance: the senatorial family house in late antique
Rome’. Journal of Roman Studies 93 (2003), 129-145.
Laes, C., ‘Childbeating in Roman antiquity: some reconsiderations’, in Mustakallio et al.
2005, 75-89.
Mantle, I.C., ‘The roles of children in Roman religion.’ Greece & Rome 49:1 (2002), 85-106.
Martin, D.B., ‘The Construction of the Ancient Family: Methodological Considerations’. JRS
86 (1996), 40–60.
Shaw, B. D., ‘Raising and killing chilldren: two Roman Myths.’ Mnemosyne 54:1 (2001), 31-
77.
Vuolanto, V., ‘Children and asceticism. Strategies of continuity in the late fourth and early
fifth centuries’, in Mustakallio et al. 2005, 119-132.
Vuolanto, V., ‘Selling a Freeborn Child: Rhetoric and Social Realities in the Late Roman
World’. Ancient Society 33 (2003), 169–207.

Tutkimuskirjallisuutta perheestä:

Arjava, Antti, Women and Law in Late Antiquity. Clarendon Press, Oxford 1996.
Backe-Dahmen, A., Die Welt der Kinder in der Antike (Zaberns Bildbaende zur
Archaeologie). Von Zabern, Mainz am Rhein 2008.
Balch, D.L. and Osiek, C. (eds), Early Christian Families in Context: A Cross-Disciplinary
Dialogue
. Eerdmans, Grand Rapids and Cambridge 2002.
Bradley, K.R., Discovering the Roman Family. Studies in Roman Social History. Oxford
University Press, Oxford 1991
Champlin, E., Final Judgments: Duty and Emotion in Roman Wills 200 B.C.-A.D. 250.
University of California Press, Berkeley and Los Angeles 1991.
Corbier, M. (ed.), Adoption et fosterage. De Boccard, Paris 2000.
Corbier, M., Donner à voir, donner à lire. Mémoire et communication dans la Rome
ancienne
. CNRS Éditions, Paris 2006.
Coulon, G., L’ enfant en Gaule romaine (Collection des Hespérides: archéologie, histoire).
Errance, Paris 1994; new revised edition 2004.
Crook, J., ‘Patria Potestas.’ Classical Quarterly 17 (1967), 113-22.
Crook, J., Law and Life in Rome. Cornell University Press, Ithaca (N.Y.) 1967.
Dean-Jones, L.A., ‘Abortion in the ancient world.’ AJPh 124 (2003), 613-616.
Dixon, S. (ed.), Childhood, Class and Kin in the Roman world. Routledge, London and New
York 2001.
Dixon, S., The Roman Family. The Johns Hopkins University Press, Baltimore and London
1992.
Dixon, S., The Roman Mother. University of Oklahoma Press, Norman 1988.
Evans, J. K., War, Women and Children in Ancient Rome. Routledge, London-New York:
1991.
Evans-Grubbs, J., Law and Family in Late Antiquity. The Emperor Constantine’s Marriage
Legislation
. Clarendon Press, Oxford 1995.
Eyben, E., ‘Family Planning in Graeco-Roman antiquity.’ Ancient Society 11/12
(1980/1981), 5-82.
Eyben, E., ‘Sozialgeschichte des Kindes im römischen Altertum,’ in J. Martin & A. Nitschke
(eds), Zur Sozialgeschichte der Kindheit (Veröffentlichungen des Instituts für
Historische Anthropologie, V, Bd. 4: Kindheit, Jugend, Familie 2). Karl Alker Verlag,
Freiburg & München 1986, 317-364.
Eyben, E., Restless Youth in Ancient Rome. Routledge, London-New York 1993.
Fayer, C., La familia romana: Aspetti giuridici ed antiquari (Problemi e ricerche di storia
antica, vol. 16, 21, 22). L’Erma’ di Bretschneider, Roma.
Fantham, E., Julia Augusti, the Emperor’s Daughter. Routledge 2006.
Fittà, M., Giochi e giocattoli nell’antichità. Leonardo Arte, Milano 1997.
French, V., ‘Midwives and maternity care in the Graeco-Roman world.’ Helios 13 (1986),
69-84.
Gardner, J.F., The Family and Familia in Roman Law and Life. Clarendon Press, Oxford
1998.
Hallett, J. P. Fathers and Daughters in Roman Society: Women and the Elite Family.
Princeton: Princeton University Press, 1984.
Harlow, M. and Laurence, R., Growing Up and Growing Old in Ancient Rome: a Life Course
Approach
. Routledge, London and New York 2002.
Harlow, M., and Laurence, R. (eds), Age and Ageing in the Roman Empire. Journal of
Roman Archaeology
, Supplement 65 (2007).
Harmon, D.P., ‘The family festivals of Rome,’ in ANRW II, 16:2 (1978), 1592-1603.
Harris, W.V., ‘Child-exposure in the Roman Empire.’ JRS 84 (1994), 1-22.
Herrmann-Otto, E., Ex ancilla natus. Untersuchungen zu den ”hausgeborenen” Sklaven und
Sklavinnen im Westen des römischen Kaiserreiches
. Anton Hiersemann, Stuttgart 1994.
Hopkins, K., Death and Renewal. Cambridge University Press: Cambridge 1983.
Huskinson, J., Roman Children’s Sarcophagi. their decoration and social significance.
Oxford, Clarendon Press 1996.
Kampen, N., ‘Family in Late Antique Art’, in L. Larsson Lovén and A. Strömberg (eds),
Public roles and personal status. Men and women in Antiquity. Proceedings of the third
Nordic Symposium on Gender and Women’s History in Antiquity, Copenhagen 3-5

Oct. 2003. Paul Åströms, Sävedalen 2007, 123-142.
Kapparis, K., Abortion in the Ancient World. Duckworth, London 2002.
Kertzer, D. and Saller R.(eds), The Family in Italy from Antiquity to the Present. Yale
University Press, New Haven 1991.
Kunst, C., Römische Adoption: Zur Strategie einer Familienorganisation. Frankfurter
althistorische Beiträge, 10. Clauss, Hennef 2005.
McKeown, N., The Invention of Ancient Slavery? Duckworth, London 2007.
Moxnes, H. (ed.), Constructing Early Christian Families: Family as Social Reality and
Metaphor
. Routledge, London 1997.
Nathan, G., The Family in Late Antiquity. The Rise of Christianity and the Endurance of
Tradition
. Routledge, New York & London 2000.
Neraudau, J.-P., Etre enfant a Rome. Les Belles Lettres, Paris 1984 (new ed. Payot &
Rivages 1996).
Neraudau, J.-P., La jeunesse dans la littérature et les institutions de la Rome républicaine.
Les Belles Lettres, Paris 1979.
Parkin, T., Demography and Roman Society. The Johns Hopkins University Press, Baltimore
and London 1992.
Parkin, T., Old Age in the Roman World. A Cultural and Social History. The Johns Hopkins
University Press, Baltimore and London 2003.
Rawson, B. (ed.), Marriage, Divorce and Children in Ancient Rome. Clarendon Press,
Oxford 1991.
Rawson, B. (ed.), The Family in Ancient Rome: New Perspectives. Cornell University Press,
Ithaca (N.Y.) 1986.
Rawson, B., & P. Weaver (eds), The Roman family in Italy: status, sentiment, space.
Clarendon Press, Oxford-Canberra 1997.
Rawson, B., Children and Childhood in Roman Italy. Oxford University Press, Oxford 2003.
Saller, R.P., Patriarchy, Property and Death in the Roman Family (Cambridge Studies in
Population, Economy and Society in Past Time 25). Cambridge University Press,
Cambridge 1994.
Salmon, P., La limitation des naissances dans la société romaine (Coll. Latomus 250).
Société d’Études Latines de Bruxelles, Bruxelles 1999.
Scheidel, W. (ed.), Debating Roman Demography (Mnemosyne Supplement 211). Brill,
Leiden 2001.
Scheidel, W., Measuring Sex, Age and Death in the Roman Empire. Explorations in Ancient
Demography (Journal of Roman Archaeology, Supplementary Series 21).
University of
Michigan Press, Ann Arbor 1996.
Severy-Hoven, B., Augustus and the Family at the Birth of the Roman Empire. Routledge,
London 2003.
Shaw, B. D., ‘The age of Roman girls at marriage, some reconsiderations.” JRS 77 (1987),
30-46.
Shaw, B. D., ‘The family in Late Antiquity: The experience of Augustine.’ Past and Present
115 (1987), 3-51.
Strange, W.A., Children in the Early Church. Paternoster Press, Carlisle 1996.
Too, Y.L. (ed. ), Education in Greek and Roman Antiquity. Brill, Leiden etc. 2001.
Too, Y.L. The Pedagogical Contract: The Economies of Teaching and Learning in the
Ancient World
. The University of Michigan Press, Ann Arbor 2000.
Treggiari, S., Roman Marriage. Iusti Coniuges from the Time of Cicero to the Time of
Ulpian.
Clarendon Press, Oxford 1991.
Uzzi, J. D., Children in the Visual Arts of Imperial Rome. Cambridge University Press,
Cambridge 2005.
Veyne, P, ‘L’Empire romain’, in P. Veyne (éd.), Histoire de la vie privée. I. De l’Empire
romain à l’an mil. Seuil
, Paris 1985, 19-224 [trans. ‘The Roman Empire,’ in P. Veyne
(ed.), A History of Private Life from Pagan Rome to Byzantium. Belknap Press,
Cambridge (Mass.) and London 1992, 5-234].
Wiedemann, T., Adults and Children in the Roman Empire. Routledge & Yale University
Press, London & New Haven 1989.

Older Posts »

Kategoriat